Politics

Venäjän äidit voivat nousta ratkaisevaan asemaan Ukrainan sodassa



Venäläisiä äitejä on aiemminkin nähty hakemassa poikiaan kotiin rintamalta. Siksi moni toivoo äitien pysäyttävän sodan myös Ukrainassa.

  • Venäjän sotilaiden äitejä on kehotettu hakemaan poikansa kotiin sodasta, kuten aiemmin historiassa.
  • Sodanjulistus voi saada äidit laajemmin kaduille vastustamaan sotaa.
  • Monet naiset harjoittavat hiljaista vastarintaa heikon asemansa vuoksi.
  • Venäläismiehet ostavat mustasta pörssistä lääkärinlausuntoja välttääkseen kutsunnat.

Sodan ensimmäisinä viikkoina Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vetosi venäläisiin äiteihin pyytämällä, että he estävät poikiaan lähtemästä sotaan Ukrainaa vastaan.

– Jos epäilet hiemankaan, että poikasi on lähdössä Ukrainaan, toimi välittömästi, Zelenskyi totesi puheessaan 12. maaliskuuta.

Zelenskyi ei ole yksin, sillä sotilaiden äiteihin on vedottu laajasti läpi koko Ukrainassa käydyn sodan. Myös monissa mielenosoituksissa on nähty äiteihin vetoavia kylttejä.

Muun muassa Liettuassa Reutersin haastattelemat naiset kertoivat uskovansa äitien voivan lopettaa sodan “lähtemällä kaduille ja kertomalla, etteivät he halua tätä”.

Voivatko venäläisäidit siis ratkaista Ukrainan sodan?

Mielenilmaus Vilnuksessa Liettuassa 27. helmikuuta. Kyltti vetoaa venäläisäiteihin pyytäen heitä hakemaan poikansa kotiin. AOP

Nainen Odessassa Ukrainassa pitelee mielenosoituskylttiä, jossa lukee: ”Venäläinen äiti! Älä anna poikasi tulla tänne ja tappaa lapsiamme!” Kuva huhtikuulta. Ukrinform/Shutterstock

Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen tutkija Anna Avdeeva toteaa Iltalehdelle, ettei asia ole aivan niin yksiselitteinen, sillä venäläisten äitien asema on huono niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin poliittisestikin.

Lisäksi Venäjällä sodanvastaisiin mielenilmauksiin osallistuminen voi viedä vankilaan pahimmillaan jopa 15 vuodeksi. Vaihtoehtoisesti osallistumisesta voidaan määrätä kohtuuttoman kokoiset sakot.

Avdeeva kertoo, että osalle on kerätty sponttaanisti varoja, sillä heille on määrätty jopa kuukauden palkan kokoiset sakot.

Venäläiset äidit kantavatkin harteillaan usein taloudellista ja sosiaalista vastuuta perheestään, ja siksi avoin mielenilmaus voi olla liian riskialtis. Avdeeva kokeekin, että äitien vastuuttaminen sodasta on hieman epäreilua.

– Monet heistä useless yrittävät elättää perheensä ja selvitä, vaikka heidän mahdollisuutensa ovat niin rajalliset.

Ukrainan sotilaat nostamassa haavoittunutta venäläissotilasta paareille vietäväksi ensiapuun Harkovassa. AOP

Hiljainen vastarinta

Hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kulisseissa tapahtuisi. Hiljainen vastarinta on tyypillistä etenkin totalitaarisissa valtioissa, joissa avoin vastustus ei ole mahdollista. Etenkin, jos sodan julkinen vastustaminen on lainvastaista, ja voi olla hankalaa tietää kuka on kanssasi ”samalla puolella”.

Puolen tietäminen on tärkeää, ettei joudu ilmiannetuksi. Helsingin Sanomat uutisoi toukokuun alussa kanssakansalaisten ilmiantamisten lisääntyneen Venäjällä sodan aikana.

Avdeeva muistuttaakin, että naiset vaikuttavat monin tavoin, mutta se ei aina ole räikeän näkyvää. Hiljaiselle vastarinnalle on tarkoituksenmukaista, ettei vastustus saa laajaa julkista huomiota.

– Naiset voivat vastustaa sotaa niin monin eri tavoin: osoittaen mieltä, auttaen miehiä välttämään rintamalle lähtemisen, välittäen tietoa tai maalaamalla vaikka graffiteja, Avdeeva luettelee.

MediaZonan haastattelema pietarilainen talonmies Uljana Listjeva yritti estää kutsuntakirjeiden toimittamisen nuorille miehille, jotteivät he joutuisi sotaan. Hän oli ollut yhteydessä aktivistijärjestöihin kysyäkseen neuvoa, sillä hän ei voinut olla toimittamatta kirjeitä jäämättä kiinni.

Talonmies kuvailee papereiden toimittamista muutenkin hankalaksi tehtäväksi. Miehet sulkivat oven Listjevan nenän edestä tai eivät avanneet ollenkaan. Kukaan heistä ei myöskään ottanut ylös tietoja järjestöistä, jotka voisivat tarjota apua.

– Mutta jos miehen äiti tai vaimo oli lähellä, kun kerroin voivani antaa linkkejä siihen, mitä tehdä jos heidän ovelleen tulee joku vakavammin otettava kuin talonmies, naiset työnsivät miehet pois tieltä ja kirjoittivat osoitteet ylös, Listjeva kommentoi riippumattomalle venäläismedialle.

Venäläisten sotilaiden äidit

Venäläisten äitien puoleen kääntyminen ei ole täysin tuulesta temmattua, sillä Venäläisten sotilaiden äidit -järjestö on näyttänyt kyntensä muun muassa Tšetšenian sodissa.

Sadat äidit lähtivät järjestön avustuksella Tšetšeniaan hakemaan poikansa pois rintamalta. Lisäksi järjestö oli yhteydessä Tšetšenian armeijan kanssa ja sai sotavangit vapautettua.

Järjestön delegaatio ylittämässä Tšetšenian rajaa vuonna 1995. Linja-auton etupaneelissa lukee ”sotilaiden äidit”. AOP

Lisäksi järjestö painosti Venäjän hallintoa lausunnoilla ja vetoomuksilla sekä kampanjoi asepalveluksesta kieltäytyneiden miesten puolesta. He myös tukivat Tšetšenian kansainvälisen tuomioistuimen perustamista.

Ensimmäiset puhelut Ukrainaan liittyen järjestö sai jo ennen hyökkäyssodan alkua, kun sotilaita siirrettiin Ukrainan rajalle. Järjestön pääsihteeri Valentina Melnikova on kertonut tuolloin ohjeistaneensa äitejä hakemaan poikansa pois tai käskemään heitä pakenemaan.

– Mutta yksikään äiti tai isä ei mennyt minnekään, Melnikova toteaa lakonisesti Kerro Gordeevalle -kanavan haastattelussa. Haastattelu on julkaistu 23. maaliskuuta.

Melnikova kertoo haastattelussa, ettei Ukrainaan voida lähettää vanhempia samalla tavalla kuin Tšetšeniaan aikanaan, sillä vaikka nainen sanoo luottavansa Ukrainaan, ”Venäjä pommittaisi tai ampuisi heidät”.

Venäläisten sotilaiden äidit -järjestön edustaja keskustelemassa venäläissotilaan kanssa Tšetšenian rajalla helmikuussa 1995. ALEXANDER NEMENOV

Ukrainan suhteen Melnikova on kuvaillut toimintaolosuhteita ylipäätään huomattavasti haastavammiksi kuin Tšetšeniassa: tieto ei kulje, sotilaiden lukumäärä on valtaisa ja kyseessä on maantieteellisesti paljon suurempi alue.

Järjestö pyrkiikin auttamaan äitejä Venäjältä käsin. Yksi äiti otti järjestöön yhteyttä kysyäkseen apua siihen, kuinka estää poikansa paluun Ukrainaan. Pojan yksikkö oli palannut Venäjälle kärsittyään merkittäviä tappioita.

– Teimme suunnitelman ja hankimme hänelle lähetteen sotilaiden psykologiseen kuntoutukseen, Melnikova kertoo Katerina Gordeevalle.

Kuolleista sotilaista kysyttäessä nainen toteaa uskovansa Ukrainan antamia lukuja, sillä ”he noudattavat kansainvälisiä sopimuksia ja heillä on nimilistat”.

Tuorein Ukrainan antama arvio on noussut liki 25 000 kaatuneeseen venäläiseen. Venäjän arvio on ollut vajaat puolitoista tuhatta. Kummankaan osapuolen antamia lukuja ei ole voitu riippumattomasti vahvistaa.

Melnikova toteaa haastattelussa, että Venäjän armeijalla “ei ole tapana ottaa mukaan kuolleita tai haavoittuneita, heidät on halvempaa merkitä kadonneiksi”.

Aluekohtaiset erot vaikuttavat

Äitien järjestön toiminnan painotus riippuu kuitenkin maantieteellisestä sijainnista. Myös äitien mahdollisuudet nousta lujaan vastarintaan vaihtelevat alueellisesti.

Isoissa kaupungeissa järjestö on Avdeevan mukaan keskittynyt auttamaan nuoria miehiä välttämään pakollisen asepalveluksen. Pakollista asepalvelusta onkin ajan saatossa pyritty lopettamaan, ja tutkija kuvailee sitä “sosiaalisten jännitteiden lähteeksi Venäjällä”.

Armeijaan ei ole tunkua ainakaan isommissa kaupungeissa. Kuva voitonpäivän paraatin harjoituksista 5. toukokuuta 2022. AOP

90-luvulta lähtien moni on hankkinut mustasta pörssistä lääkärintodistuksen, joka vapauttaa heidät asepalveluksesta. Pienemmissä kaupungeissa ja huonommin toimeen tulevilla alueilla järjestön toiminta ei ole samanlaista.

– Venäjän eurooppalaisissa osissa elävillä ihmisillä on käytössään myös useampia tietolähteitä ja paremmat tekniset taidot kuin monilla Itä-Venäjällä, missä tiedon leviäminen voi kestää pidempään, Avdeeva kuvailee alueellisia eroja.

Venäjän harvaan asutuilla alueilla, kuten Burjatiassa Itä-Siperiassa, mahdollisuudet ja elämän edellytykset ovat rajalliset ja armeijaan liittyminen voi olla ainoa tapa nousta sekä sosiaalisesti että taloudellisesti hieman parempaan asemaan. Myös perheen toimeentulo voi olla riippuvainen sotilaan ansioista.

– Muun muassa sosiaalisessa mediassa on puhuttu, että sotilaiden sukulaisille maksetaan tai heidät voidaan muuten painostaa hiljaisiksi.

– On myös muistettava, että äitien näkökulma vaihtelee sen mukaan, onko rintamalla ammattisotilas vai varusmies, Avdeeva toteaa.

Ammattisotilaiden tekemisiin on hankalampaa puuttua, sillä virallisesti he ovat työsopimuksensa puitteissa töissä Ukrainassa.

Pelokkuus ja tiedon puute näkyy Avdeevan mukaan myös Venäläisten sotilaiden äidit -järjestön saamissa yhteydenotoissa. Monet soittavat järjestölle huolissaan, sillä he eivät tiedä missä heidän poikansa on eivätkä ole kuulleet pojista viikkoihin.

Järjestö selvittää asiaa, mikäli he saavat yhteydenottajalta sotilaan nimen ja muut tiedot viestillä. Suuri osa ei puhelun jälkeen lähetä näitä tietoja.

Miesten suhteesta armeijaan on vaikea saada hyvää kokonaiskuvaa, sillä vaikka asepalvelusta vältellään ja kutsuntoja pelätään, virallisissa mielipidemittauksissa armeijaa kutsutaan ”hyväksi tavaksi kasvattaa pojista miehiä”.

Sodanjulistus voisi saada äidit kaduille

Avdeeva arvelee, että laaja liikekannallepano voisi saada naiset kaduille ympäri Venäjää. Liikekannallepanoa varten Venäjän tulee tehdä virallinen sodanjulistus. Muun muassa USA ja Britannia ovat arvioineet, että tämä voi tapahtua voitonpäivänä eli huomenna maanantaina.

Tuolloin todennäköisesti myös miehet nousisivat äänekkäämmin sotaa vastaan, sillä “liikekannallepano ja rintamalle joutuminen pelottaa monia toden teolla”. Presidentti Putin on sota-aikana monin tavoin riippuvainen kansansa tuesta.

– Toisaalta, jos propaganda onnistuu uskottelemaan, että Ukraina uhkaa Venäjää sotilaallisesti, voidaan sotaan lähteminen kokea perustelluksi.

Avdeevan mukaan äitien vastarintaan vaikuttaa moni muuttuja: millä aikataululla kuolleiden sotilaiden ruumiita tuodaan Venäjälle, miten hallinto ja propaganda toimivat, muuttuuko yhteiskunta entistä totalitaristisemmaksi ja kuinka kalliiksi sota lopulta käy.

Sotilaiden äidit vaativat Tšetšenian sodan lopettamista Venäjän puolustusministeriön edustalla marraskuussa 1995. AOP

Tutkija ei usko, että äideistä tulisi ainakaan nopeasti johtava voima sodan lopettamiseksi. Hän vertaa tilannetta historian esimerkkeihin, kuten Argentiinan Toukokuunaukion äiteihin, jotka toimivat ”likaista sotaa” vastaan ja puhuivat sodassa kadonneiden puolesta.

– Se prosessi kesti pitkään ennen kuin kantoi hedelmää.

– He puhuvat kyllä, mutta milloin ja miten, se riippuu tapahtumien kulusta. Ääneen sodan vastustaminen on riski, sillä he voivat joutua vangituiksi, menettää työnsä ja niin edelleen.

Myös ensimmäinen Tšetšenian sota ehti jatkua noin vuoden, ennen kuin Venäläisten sotilaiden äidit -järjestö rupesi saamaan tietoja, joiden avulla toimia.



Source hyperlink

Leave a Reply

Your email address will not be published.